Rock-veteraanin varma ilta - Ilma oli kylmä mutta Stingin vanhat hitit lämmittivät...
Sting Helsingin Finnair Stadiumilla tiistaina.
Stingin asema maailman poptaivaalla ei ole nykyään niin itsestäänselvä kuin vielä viisi vuotta sitten. Hänen kahdella viimeisimmällä levyllään ei ole ollut suuria hittejä, eikä niitä myöskään ole myyty aivan entiseen malliin. Suomessa englantilaismiehen suosio on vakaa, ja hän onkin vieraillut täällä useammin kuin moni muu suurnimi. Finnair Stadiumille näytti jääneen parituhatta tyhjää paikkaa, mutta innokasta yleisöä riitti silti.
Kuten mikä tahansa stadionkonsertti, myös Stingin esitys pani kysymään, onko näin isoilla areenoilla soittamiselle muita kuin taloudellisia perusteluja. Lavan edessä kaikki on hyvin, mutta taaimmaisiin katsomonosiin tapahtuma välittyy varsin toisenlaisena. Näkymä ja kuulokuva ajautuvat äänen hitauden vuoksi ristiriitaan, ja näin yleisön takaosa näkee lavan tapahtumat ennen kuin kuulee niitä. Soiton voima ehtii myös hävitä taivaisiin, ja ympärillä käytävät keskustelut erottuvat musiikkia selvemmin.
Vaikka Stingin konsertissa kamppailtiin edellä mainittujen pulmien lisäksi kylmyyttä ja sadetta vastaan, kokonaisuus oli silti kaunis. Tämäkin osoittaa, kuinka paljon hyvää popmusiikkia mies on uransa aikana säveltänyt.
Keikka potkaistiin käyntiin kappaleella 'If You Love Somebody Set Them Free', joka on peräisin Stingin parhaalta soololevyltä 'The Dream Of The Blue Turtles'. Samalta albumilta kuultiin myös erinomainen 'Moon Over Bourbon Street'.
Lauluvalikoima oli kaiken kaikkiaan vahva. Yleisö suhtautui tuoreimman albumin viiteen raitaan kaikkein viileimmin, ja kiistämättä ne olivatkin illan yhdentekevintä antia. Kaikki muut valinnat olivat hyviä, ja vain parissa kohdin äidyttiin jammailemaan liikaa. Sting on joskus vierastanut suurimpien hittiensä soittamista, mutta tällä kertaa kuultiin sekä 'Roxanne' että 'Every Breath You Take'. Myös 'Seven Days' ja 'We'll Be Together' soivat komeina, vaikkeivät koskaan jättihittejä olleetkaan.
Taustabändistä suurimman vaikutuksen tekivät rumpali Manu Katché ja trumpetisti Chris Botti. Trumpettiosuuksia oli sovitettu varsin kiintoisasti myös sellaisiin lauluihin, joissa niitä ei alun perin ollut. Kosketinsoittajat käyttivät suuren osan ajastaan maalailevien taustojen luomiseen, missä he myös onnistuivat hyvin.
Konsertti valotti erittäin mielenkiintoisesti Stingin suhdetta kitaraan ja kitaristeihin. Mies tuli kuuluisaksi yhtyeessä, jonka kitaristi Andy Summers oli lajinsa ehdotonta huippua. Herrojen välille syntyi tunnetusti skismaa, ja Stingin myöhempiä kokoonpanoja on leimannut voimakasluonteisen kitaristin puuttuminen.
Studiolevyillä on toki vieraillut Mark Knopflereita ja Eric Claptoneita, mutta kiertueilla tilanne on ollut toinen. Jo kymmenen vuotta keikkabändissä vaikuttanut Dominic Miller on edelleen lähinnä mitätön, pahimmillaan mauton soittaja. Varsinkin 'Fields Of Gold' in melodiat hän fraseerasi amatöörin tavoin.
Sting itse tarttui toisessa encoressa kitaraan, ja hän veti sekä 'Message In A Bottlen' että 'Fragilen' paljon komeammin kuin Miller mitään koko iltana.
Maestron bassonsoitto oli myös ihailtavan vahvaa läpi keikan. Vaikka miehen sävellykset ovat olleet viime aikoina valjunpuoleisia, niin hänen omintakeinen, peukaloa korostava soittotyylinsä puree yhä.
'Message In A Bottlen' ja 'Fragilen' ohella illan koskettavimpiin lauluihin nousi 'Mad About You', epätasaiselta 'The Soul Cages' - albumilta poimittu kaipauskuvaus.
Yleisön innokkuudesta päätellen on selvää, että Sting voi saapua Suomeen menestyksestä varmana myös tulevaisuudessa.
(c) Helsingin Sanomat by Tero Valkonen
Sting for a mature audience...
Nearly fifty years old and with over twenty years as a rock star in his luggage one wonders if Sting soon is going to lose his sting. Tuesday night's concert at the football stadium luckily proved the opposite.
Can you love a melancholic preacher with an alternately shrill and nasal voice? Yes, oddly enough you can, at least if his name is Sting, alias Gordon Sumner.
The concert in Helsinki could have turned out a fiasco due to the cool weather and low sound volume. Yet Sting himself managed to save it all with two important efforts. Firstly, it was a really happy Sting who stood on the stage, even if, as usual, it was unnecessary to expect flirting with the audience in the form of cosy small talk. Secondly, Sting had the good taste to sing mainly his fine older hits.
The opening song was a unexpectedly go-ahead version of 'If You Love Somebody Set Them Free' from his first solo album 'The Dream Of The Blue Turtles' and with that Sting set the tone for the rest of the evening.
I belong to those who were a little bit sceptical beforehand. The album 'Brand New Day', which has given the whole tour its name, really doesn't belong to the best of Sting's productions, but Sting confined himself to playing a handful of songs from it, among others 'After The Rain', 'Fill Her Up' and 'Brand New Day'.
One of the highlights of the evening was however 'Englishman In New York' from the album 'Nothing Like The Sun'. The song is dedicated to one of Sting's friends who at the age of seventy dared to leave England and move to the Bowery in New York.
'Mad About You' and 'Moon Over Bourbon Street' also sounded nice.
And we nostalgians who have The Police's Greatest Hits in our record shelf had no reason to complain. 'Roxanne', 'Every Little Thing She Does Is Magic' and 'Every Breath You Take' lit the audience and 'Message In A Bottle' was performed in an almost acoustic version and with the assistance of devoted fans.
The 'Brand New Day' tour has been going for two years and this was Sting's second visit to Finland during the tour. This autumn, just in time for his fiftieth birthday, the next album is released, and judging by his farewell words to the audience we'll see him here again.
(c) Hufvudstadsbladet by Annika Hallsten/Translated by Jan Alin
Sting Helsingin Finnair Stadiumilla tiistaina.
Stingin asema maailman poptaivaalla ei ole nykyään niin itsestäänselvä kuin vielä viisi vuotta sitten. Hänen kahdella viimeisimmällä levyllään ei ole ollut suuria hittejä, eikä niitä myöskään ole myyty aivan entiseen malliin. Suomessa englantilaismiehen suosio on vakaa, ja hän onkin vieraillut täällä useammin kuin moni muu suurnimi. Finnair Stadiumille näytti jääneen parituhatta tyhjää paikkaa, mutta innokasta yleisöä riitti silti.
Kuten mikä tahansa stadionkonsertti, myös Stingin esitys pani kysymään, onko näin isoilla areenoilla soittamiselle muita kuin taloudellisia perusteluja. Lavan edessä kaikki on hyvin, mutta taaimmaisiin katsomonosiin tapahtuma välittyy varsin toisenlaisena. Näkymä ja kuulokuva ajautuvat äänen hitauden vuoksi ristiriitaan, ja näin yleisön takaosa näkee lavan tapahtumat ennen kuin kuulee niitä. Soiton voima ehtii myös hävitä taivaisiin, ja ympärillä käytävät keskustelut erottuvat musiikkia selvemmin.
Vaikka Stingin konsertissa kamppailtiin edellä mainittujen pulmien lisäksi kylmyyttä ja sadetta vastaan, kokonaisuus oli silti kaunis. Tämäkin osoittaa, kuinka paljon hyvää popmusiikkia mies on uransa aikana säveltänyt.
Keikka potkaistiin käyntiin kappaleella 'If You Love Somebody Set Them Free', joka on peräisin Stingin parhaalta soololevyltä 'The Dream Of The Blue Turtles'. Samalta albumilta kuultiin myös erinomainen 'Moon Over Bourbon Street'.
Lauluvalikoima oli kaiken kaikkiaan vahva. Yleisö suhtautui tuoreimman albumin viiteen raitaan kaikkein viileimmin, ja kiistämättä ne olivatkin illan yhdentekevintä antia. Kaikki muut valinnat olivat hyviä, ja vain parissa kohdin äidyttiin jammailemaan liikaa. Sting on joskus vierastanut suurimpien hittiensä soittamista, mutta tällä kertaa kuultiin sekä 'Roxanne' että 'Every Breath You Take'. Myös 'Seven Days' ja 'We'll Be Together' soivat komeina, vaikkeivät koskaan jättihittejä olleetkaan.
Taustabändistä suurimman vaikutuksen tekivät rumpali Manu Katché ja trumpetisti Chris Botti. Trumpettiosuuksia oli sovitettu varsin kiintoisasti myös sellaisiin lauluihin, joissa niitä ei alun perin ollut. Kosketinsoittajat käyttivät suuren osan ajastaan maalailevien taustojen luomiseen, missä he myös onnistuivat hyvin.
Konsertti valotti erittäin mielenkiintoisesti Stingin suhdetta kitaraan ja kitaristeihin. Mies tuli kuuluisaksi yhtyeessä, jonka kitaristi Andy Summers oli lajinsa ehdotonta huippua. Herrojen välille syntyi tunnetusti skismaa, ja Stingin myöhempiä kokoonpanoja on leimannut voimakasluonteisen kitaristin puuttuminen.
Studiolevyillä on toki vieraillut Mark Knopflereita ja Eric Claptoneita, mutta kiertueilla tilanne on ollut toinen. Jo kymmenen vuotta keikkabändissä vaikuttanut Dominic Miller on edelleen lähinnä mitätön, pahimmillaan mauton soittaja. Varsinkin 'Fields Of Gold' in melodiat hän fraseerasi amatöörin tavoin.
Sting itse tarttui toisessa encoressa kitaraan, ja hän veti sekä 'Message In A Bottlen' että 'Fragilen' paljon komeammin kuin Miller mitään koko iltana.
Maestron bassonsoitto oli myös ihailtavan vahvaa läpi keikan. Vaikka miehen sävellykset ovat olleet viime aikoina valjunpuoleisia, niin hänen omintakeinen, peukaloa korostava soittotyylinsä puree yhä.
'Message In A Bottlen' ja 'Fragilen' ohella illan koskettavimpiin lauluihin nousi 'Mad About You', epätasaiselta 'The Soul Cages' - albumilta poimittu kaipauskuvaus.
Yleisön innokkuudesta päätellen on selvää, että Sting voi saapua Suomeen menestyksestä varmana myös tulevaisuudessa.
(c) Helsingin Sanomat by Tero Valkonen
Sting for a mature audience...
Nearly fifty years old and with over twenty years as a rock star in his luggage one wonders if Sting soon is going to lose his sting. Tuesday night's concert at the football stadium luckily proved the opposite.
Can you love a melancholic preacher with an alternately shrill and nasal voice? Yes, oddly enough you can, at least if his name is Sting, alias Gordon Sumner.
The concert in Helsinki could have turned out a fiasco due to the cool weather and low sound volume. Yet Sting himself managed to save it all with two important efforts. Firstly, it was a really happy Sting who stood on the stage, even if, as usual, it was unnecessary to expect flirting with the audience in the form of cosy small talk. Secondly, Sting had the good taste to sing mainly his fine older hits.
The opening song was a unexpectedly go-ahead version of 'If You Love Somebody Set Them Free' from his first solo album 'The Dream Of The Blue Turtles' and with that Sting set the tone for the rest of the evening.
I belong to those who were a little bit sceptical beforehand. The album 'Brand New Day', which has given the whole tour its name, really doesn't belong to the best of Sting's productions, but Sting confined himself to playing a handful of songs from it, among others 'After The Rain', 'Fill Her Up' and 'Brand New Day'.
One of the highlights of the evening was however 'Englishman In New York' from the album 'Nothing Like The Sun'. The song is dedicated to one of Sting's friends who at the age of seventy dared to leave England and move to the Bowery in New York.
'Mad About You' and 'Moon Over Bourbon Street' also sounded nice.
And we nostalgians who have The Police's Greatest Hits in our record shelf had no reason to complain. 'Roxanne', 'Every Little Thing She Does Is Magic' and 'Every Breath You Take' lit the audience and 'Message In A Bottle' was performed in an almost acoustic version and with the assistance of devoted fans.
The 'Brand New Day' tour has been going for two years and this was Sting's second visit to Finland during the tour. This autumn, just in time for his fiftieth birthday, the next album is released, and judging by his farewell words to the audience we'll see him here again.
(c) Hufvudstadsbladet by Annika Hallsten/Translated by Jan Alin
PHOTOS
